Kuvat: Brooke Cagle, Laura Kotila valtioneuvoston kanslia

Paula Risikko: Työhyvinvointiin panostaminen kannattaa

Työhyvinvointia tarvitsevat työpaikoilla kaikki – niin työntekijät kuin esimiehetkin.

Työhyvinvointi on yksilöllinen kokemus, jonka perusta on elämänhallinta. Siinä ovat mukana mm. työn turvallisuus, työorganisaatioiden toiminta, työn hallinta ja osaaminen sekä työn kytkennät yksityiselämään. Työhyvinvointiin vaikuttavat myös oma terveys, henkilöstön määrä työyhteisössä, johtaminen ja työkaverit. Myös itse työ vaikuttaa. Työ voi sisältää joko liian paljon tai liian vähän haasteita.

Työhyvinvointiin panostaminen ei ole puuhastelua, jota harrastetaan vain silloin, kun taloudessa menee hyvin. Työhyvinvointi ja tuottavuus kulkevat käsi kädessä. Työhyvinvointiin panostaminen on aina myös taloudellisesti kannattavaa.

Työhyvinvointiin ei ole olemassa vain yhtä poppakonstia tai viisasten kiveä, jota voitaisiin soveltaa jokaisella työpaikalla ja jokaisella toimipaikalla kaikkina aikoina. Työhyvinvointia ylläpitämään ja edistämään on vuosien varrella kehitetty erilaisia menetelmiä. Myös työterveyshuolto on valjastettu asialle.

Eli kyllä meillä keinoja on, kunhan ne vain otetaan käyttöön sekä työyhteisöissä että yksilön omassa elämässä.

”Työhyvinvointiin panostaminen ei ole puuhastelua, jota harrastetaan vain silloin, kun taloudessa menee hyvin.”

Työtekijöiden omaa aktiivista osallistumista kannattaa hyödyntää aina, kun kehitetään työ- ja toimintakykyä. Työpaikoilla kannattaa nähdä ihmiset itse oman työnsä ja työuransa aktiivisina toimijoina. Työhönsä aidosti sitoutunut ja motivoitunut työntekijä toimii aktiivisesti päämäärien suuntaan ja voi myös itse paremmin.

Työhyvinvointiin panostaminen kannattaa. Monet työolotutkimukset vahvistavat, että työaikaratkaisut vaikuttavat oleellisesti sekä työhyvinvointiin että työurien kestävyyteen. Erityisesti esille nousevat työaikojen joustavuus yksilön elämäntilanteen mukaan. Työhyvinvoinnin edistäminen ja tarvittavien muutosten aikaansaaminen vaatii koko työyhteisön yhteistoimintaa.

Erityisesti tarvitaan toisen ihmisen kunnioitusta ja tukea työuupumisesta toipumisessa. Ihmistä ei auta se, että kertoessaan olevansa ”burn out”, häntä aletaan kohdella kuin haurasta lasiesinettä, joka on menettänyt myös ammattitaitonsa. Päinvastoin tällainen suhtautuminen vie lopunkin innon työhön paluuseen ja vähentää rohkeutta ottaa ongelmia puheeksi.

Paula Risikko

sisäministeri, terveystieteiden tohtori

Liittyvät artikkelit