Johanna Noreila: Etäempatiaa, onko sitä?

Johtamisessa inhimillisyys on kaiken keskiössä. Miten siis saavuttaa inhmillisyyttä, kun toinen ihminen on pysyvästi kaukana?

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen jo kauan ennen koronaa, mutta onneksi en päässyt julkaisuun asti, koska viimeinen puoli vuotta on antanut ajatuksille todistettua voimaa. Samat ilmiöt, mutta skaalana yhden alan sijaan koko maailma.

Olen toiminut urallani päätoimisesti IT-alalla ja näin ollen, ollut etujoukoissa mukana etätyön kokemisessa ja johtamisessa. Aloin olla ahdingossa, kun huomasin, että jokaisen firman chatit alkoivat täyttyä entistä kärkkäämmillä kirjoituksilla. Itselle suurin kipukohde jokaisessa etätyökommunikointicasessa on ollut empatian puute viestintävälineissä. En ole ikinä ennen kuullut tai nähnyt jengin käyttävän sellaista kieltä, näin paljon ja näin julkisesti.

Hämäävää monesti on, että samat henkilöt, jotka huutavat ahdistustaan Slackissa (tai siis ”ovat realisteja ja puhuvat suoraan, koska välittävät”), ovat kasvokkain taas aivan erilaisia. Kommunikointityyli voi olla täysin päinvastainen. Kun asiasta on keskusteltu henkilöiden kanssa, on tilanne monesti tuntunut siltä kuin olisi puhutellut henkilöä, joka olisi jäänyt kiinni selän takana puhumisesta verekseltään. Tunnelma on kerrassaan outo. Meistä kukaan ei ole ollut tällaisessa tilanteessa aikaisemmin. Ei siis ihme, että ylilyöntejä tapahtuu ja kaikki ovat yhtä pihalla. Tärkeintä on kuitenkin oppia ja mennä eteenpäin. Yhdessä.

Fyysinen etäisyys on yksi empatiaa estävistä tekijöistä, muita tällaisia ovat esimerkiksi teknologiset ja psykologiset esteet. Jotain, joka häiritsee sinua näkemästä ja tulkitsemasta toista ihmistä. Koronan myötä meillä on siis sylissämme ennätysmäärä empatiaa estäviä tekijöitä – pitäisikö siis vain taputella homma kasaan ja lähteä omiin suuntiimme? En usko tähän. Uskon, että tapamme elää toisten ihmisten kanssa ja tehdä työtä on muuttumassa fundamentaalisesti. Etätyöskentely ja siihen liittyvä kommunikaatio tulevat jäämään isompaan rooliin kuin aiemmin ovat olleet ja se tulee asettamaan meille haasteen.

Kuten johtamisessa ylipäätänsä, inhimillisyys on ja pitää olla kaiken keskiössä. Miten siis saavuttaa inhimillisyyttä, jos toinen ihminen on pysyvästi kaukana? Voimakkaimmat keinot, kuten koskettaminen tai toisen fyysisen läsnäolon kokeminen ovat pois pöydältä. Vuorovaikutuksen johtaminen ja suunnittelu sekä ihmisen tunteiden ymmärtäminen nousevat suurempaan arvoon. Johtajan ja esimiehen on myös todella tärkeää ymmärtää mistä esimerkiksi empatia muodostuu ja miten sitä saa lisättyä tai harjoiteltua. Tämä nimittäin on mahdollista.

Johtamisen näkökulmasta on hyvä huomioida, että empatia on erittäin resursseja syövä kyky. Uudenlaisella tavalla empatian johtaminen vie ainakin aluksi varmasti vielä enemmän aikaa sekä henkistä jaksamista. Se on siis otettava huomioon esimiesten ja johtajien työtä suunniteltaessa. Siinä ei ylitöitä paiskomalla pitkälle pötkitä. Jos näin tehdään, palaa esimies loppuun. Tarvitaan siis aikaa ja osaamista.

On kuitenkin keinoja välittää ja kasvattaa empatiaa työyhteisössä muillakin tavoilla kuin vain puhumalla ihmisille ”kasvokkain”. Empatian lisääminen kaikkeen viestintään, eli inhimillistäminen, toimii. Sen voi aloittaa käymällä läpi henkilöstölle lähtevät viestit, kyselyt ja muun materiaalin. Puhutellaanko niissä yksilöä? Onko viestit allekirjoitettu lähettäjän etunimellä? Miten saisimme lisättyä tunnetta, että tällä viestillä tai kysymyksellä haluamme tavoitella juuri sinua? Panostaminen kiitoksiin ja kehuihin ei varmastikaan toimi sinua vastaan.

Mun Top 4 tärkeimmät ohjeet etätyökommunikointiin tällä hetkellä:

1) Kamerat päällä. Aina ja kaikilla.
2) Jokaiselle etätyökaluihin oma profiilikuva ja nimi, muutama esittelylausekin voi tuoda taas lisää persoonaa ja sitä kautta lisää inhimillisyyttä.
3) Johtajille tärkeää on selkeä, jatkuva ja läpinäkyvä viestintä.
    • Päätökset selkeinä ja miten toivot ihmisten reagoivan niihin; halutaanko online-keskustelua ja kannanottoja? Vai onko ihmisiä kuultu jo aiemmin, jolloin päätös on lopullinen ja nyt mennään eteenpäin. Molemmat ovat erittäin tärkeitä ja sallittuja, selkeys on kaiken a ja o.
    • Kun viestit, vastaa enemmän kuin tarpeeksi kysymykseen miksi.
    • Pidä viestit ytimekkäänä. Käytä viestinnässä apua, jos et osaa tai ehdi. Investoi ja panosta tähän, heti.
4) Lopuksi kaikille meille yhteinen tärkeä viesti: Inhimillisyys ja empatia on helppo herättää asettumalla toisen ihmisen asemaan.

Kuten sinäkin, myös toinen ihminen pyrkii pohjimmiltaan johonkin hyvään. Se ei välttämättä ole sama päämäärä kuin sinulla, mutta kun uskot, että toisenkin tarkoitusperät ovat hyvät, olette jo paljon lähempänä toisianne. Konkreettisesti voit kokeilla lähteä jokaiseen keskusteluun lausumalla itsellesi sanat: uskon keskustelukumppanini olevan hyvä ja tarkoittavan hyvää.

PS. Empatian tutkimuksessa ja tänkin blogin tausta-ajatuksien luojana mun suurin idoli on Katri Saarikivi. Suositan seuraamaan häntä tässä ajassa erittäin tarkasti, on aivan ytimessä, kun mietitään tulevaisuuden työelämää ja johtamista.


Johanna Noreila

Kirjoittaja, Johanna Noreila, on Leidenschaft Oy:n yrityskulttuurimuotoilija. Hän on IT-alan kasvattama johtaja ja yrityskulttuurin asiantuntija, jolla on kokemusta niin startupeista, kuin maailman isoimmista yrityksistä. Designajattelua hyödyntäen Johanna näkee HR:n ihmiskeskeisenä, työntekijää ja asiakasta aidosti hyödyttävien palveluiden summana, jota pystytään kehittämään jatkuvasti panostamalla yrityskulttuuriin ja inhimillisyyteen.

Liittyvät artikkelit