Kuvituskuva: Pixabay

Marita Salo: Lupa oppia – mutta millä eväillä?

Uuden oppiminen vaatii aikaa ja vaivaa kun taas kuluttajina meidät on totutettu nopeuteen ja helppouteen. Onkohan tämä se meidän aikamme haaste oppimiselle?

HENRY ry on strategisten kumppaneidensa kanssa aloittanut Lupa oppia -nimisen hankkeen, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua työelämän murroksesta, oppimisesta ja osaamisen uudistamisesta. Keskustelun keskiössä on jatkuva oppiminen. 

Jatkuvan oppimisen kannalta on tärkeää, että oppijalla on riittävän hyvät perusvalmiudet oppimiseen. Ne valmiudet hankitaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen aikana. Siksi on ollut pysähdyttävää huomata, että peruskoulussa oppimistulokset heikkenevät ympäri Suomea ja yhä useampi oppilas jää lukutaidossa PISA-asteikon minimitason alapuolelle. Huolta herättää myös matematiikkaa heikosti osaavien osuuden kaksinkertaistuminen vuodesta 2003 vuoteen 2012. 

Muutaman vuoden takaisen kansainvälisen aikuistutkimuksen PIAAC:n mukaan Suomessa noin 10 % työikäisistä kaikissa ikäryhmissä ei saavuta käytännön lukutaitoa. Tämä tarkoittaa noin 370 000 työikäistä ihmistä ja vastaa suuruusluokaltaan Tampereen seudun asukasmäärää. Tämän pitäisi olla meille kansakuntana vakavan itsetarkastelun paikka eikä vähiten siitä syystä, että osaamisvajeen korjaaminen jälkikäteen on työlästä sekä yksilölle itselleen että koulutusjärjestelmälle. 

Yhteiskunnan ja työpaikkojen teknologinen kehitys ei hidastu vaan sen vauhti kiihtyy tulevina vuosina. Jos tarvittavat perustaidot puuttuvat, ei työllistymisen eikä jatkuvan oppimisen tavoitteille ole realistista pohjaa. Suomeen halutaan maailman osaavin työvoima ja siihen meidän tulee löytää keinot. 

Minä lähtisin liikkeelle näistä: 

  1. yläkoulun opetussuunnitelmaan lisätään yksilöllisyyttä, jolloin erilaiset oppijat voivat omien kiinnostuksen kohteidena mukaan suorittaa valinnaisia opintoja myös ammatillisissa oppilaitoksissa tai lukiossa; 
  2. luodaan kannustava malli täydentää päättyneitä tai keskenjääneitä peruskouluopintoja myöhemmin, sillä meillä on kasvava joukko niitä, joiden perustaidot peruskoulun jälkeen eivät riitä työelämän tarpeisiin eikä jatko-opintoihin;  
  3. palautetaan matematiikan koe kaikille pakolliseksi ylioppilaskirjoituksissa ja tehdään määrätietoisia toimia pitkän matematiikan valinneiden osuuden lisäämiseksi, koska teknologian kehitys lisää matematiikan merkitystä entisestään; 
  4. yliopistoissa mahdollistetaan nykyistä laajemmin sivuaineiden valinta, jotta saadaan tulevaisuuden työelämässä tarvittavia ”hybridiosaajia”; 
  5. kaksiportainen tutkintojärjestelmä otetaan tehokäyttöön: kandidaatin tutkinnolla kiinni työelämään ja maisteriohjelmiin erillinen haku;  
  6. työurien pidentyessä huolehditaan siitä, että opiskeluun kannustetaan myös työuran myöhemmässä vaiheessa, olipa ikää 40, 50, 60 tai 70 vuotta. 

Uuden oppiminen vaatii aikaa ja vaivaa kun taas kuluttajina meidät on totutettu nopeuteen ja helppouteen. Onkohan tämä se meidän aikamme haaste oppimiselle? 

Lupa oppia -hanke: https://www.henry.fi/vaikuttaminen/lupa-oppia.html 

Kirjoittaja Marita Salo on HENRY ry:n toiminnanjohtaja.

 

 

Liittyvät artikkelit