Marko Pyykkönen toivoo päättäjiltä vahvempaa tukea kohtuuhintaisen asumisen uudistuotantoon. Kuva: Edvard Enqvist/Presser Oy

Kohtuuhintaisen asuntotuotannon rajoitteita poistettava

Kohtuuhintaisten asumisoikeus asuntojen tuotantoa voitaisiin vauhdittaa kuntien kaavoitusta ja tuotannon tukia kehittämällä.

Asuntosäätiö tuli Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy:n – markkinointinimeltään Asokodit – omistajaksi vuonna 2014 sovitussa kaupassa, kun VVO ja Sato luopuivat omistuksestaan. Asuntosäätiön taustalla ovat Invalidiliitto, MLL, SAK, Vuokralaiset ry ja Väestöliitto.

”Tämä on kolmas asumismuoto vuokra- ja omistusasumisen välissä. Järjestelmä luotiin 1990-luvun alussa, jotta markkinoille saataisiin lisää kohtuuhintaisia asuntoja. Asumisoikeusmaksu on 15 prosenttia asunnon hankinta-arvosta”, Asokotien toimitusjohtajana vuodesta 2005 ollut Marko Pyykkönen taustoittaa.

”Tavoitteemme on tuottaa markkinoille kohtuullisten kustannusten asumista hankalan tilanteen helpottamiseksi.”

Rakentamisen yleishyödyllissäännökset pysäyttivät uudistuotannon kokonaan 5-6 vuodeksi. Nyt omistusjärjestelyjen myötä tuotantoa on käynnistetty. Rakenteilla tai suunnitteilla on parhaillaan noin 600 kohdetta. Etenkin kasvukeskuksissa kohtuuhintaisen asumisen tarve on kenties suurempi kuin koskaan. Uudistuotantoa voitaisiin lisätä kaavoituksen muutoksilla ja tukia uudistamalla.

”Nykyisin 1500 kohteeseen sidottu lainantakaus rajoittaa tuotantoa hyvinä vuosina. Parhaimmillaan olemme rakentaneet jopa 1700–1800 kohdetta vuodessa. Lisäksi 3,5 prosentin korko-omavastuulla ei ole mitään merkitystä. Vuokra-asuntotuottajien omavastuu on puolestaan yhdessä prosentissa, mikä tukee tuotantoa.”

Kaavoittajilta toivotaan kaukonäköisyyttä

Suuret kunnat ovat sitoutuneet kaavoittamaan 20 prosenttia uudistuotannosta korkotuettuun asumiseen. Tavoitteeseen ei ole päästy ja muutkaan rajoitteet eivät ole tarvelähtöisiä.

”Myymällä tontit kovan rahan rakennuttajille saadaan tuottoa enemmän kuin vuokraamalla ne kohtuuhintaiseen tuotantoon. Kuntien pitää toki miettiä myös talouttaan, mutta tällainen toiminta on lyhytnäköistä”, Pyykkönen pohtii.

”Kaavoissa määritellään myös huonekokoja. Emme voi esimerkiksi tehdä vain yhden tai kahden huoneen asuntoja. Kuitenkin perhekoot ovat pienentyneet ja Helsingissä esimerkiksi noin 80 prosenttia on yhden tai kahden hengen talouksia. Suurten asuntojen hinnat myös ylittävät tavallisen palkansaajan maksukyvyn kasvukeskuksissa.”

Asumisen haasteita ei ratkaista yhdessä yössä, mutta yllämainituilla keinoilla painetta voidaan purkaa.

”Näitä ongelmia on pyritty ratkaisemaan esimerkiksi Helsingin seudulla jo 20–30 vuotta. Meidän tavoitteemme on tuottaa markkinoille kohtuullisten kustannusten asumista hankalan tilanteen helpottamiseksi”, Pyykkönen päättää.

Liittyvät artikkelit