Henri Hyppönen
Kuva: Viivi Huuska

Henri Hyppönen: Kysynpähän vaan

Olemmeko sittenkin arvioineet tekoälyn vaikutuksen työn tulevaisuuteen väärin? Pitäisikö kysymykselle suoda hetki? Entä jos koneet ovatkin älykkäämpiä ja luovempia kuin uskallamme kuvitella? Jos oletusvirhe on tosi, eikö se ole katastrofaalinen? Eikö se tarkoita, että kasvava ihmisjoukko suorittaa päivittäin tehtäviä, jotka soveltuvat paremmin koneille, tehtäviä joissa ihmiset ovat hitaita, kalliita ja surkeita?

Voisiko olla toisin? Osaisimmeko kuvitella luontevat roolit sekä ihmisille että koneille? Voisimmeko aloittaa listaamalla työtehtävät, joista voi kirjoittaa ohjeen, jota kone voi seurata? Olisiko syytä listata myös sellaiset datakylläiset ympäristöt, joissa koneet voivat paitsi oppia myös toimia, jopa luoda itsenäisesti? Ja pitäisikö sitten ohjata ihmistä ulos noilta alueilta?

Pitäisikö meidän ihmisten miettiä parempia kysymyksiä ja etsiä arvokkaampia ongelmia ratkaistavaksi? Olisiko meidän syytä kehittää kriittisen ajattelun taitojamme, sosiaalista älykkyyttämme ja kykyämme ymmärtää merkityksiä? Eikö juuri se ole inhimillistä ja erota meidät koneista?

“Ymmärtäisikö kone, että rike on tietoinen riski?”

Osaisiko kone esimerkiksi kirjoittaa peräkkäisistä kysymyksistä koostuvan loogisen tekstin, ja ymmärtäisikö se, että sellaisen tekstin lukeminen on raskasta ja epätyydyttävää – koska kysymykset kasvattaa painetta, eivätkä koskaan vapauta sitä – ja että tyyli on tyylirikko? Ymmärtäisikö kone, että tuo rike on tietoinen riski, jonka tavoitteena on paisuttaa lukijan sisäistä painetta pisteeseen, jossa lukija haluaa lopettaa lukemisen ja alkaa etsiä vastauksia esitettyihin kysymyksiin, tai viskaa tekstin nurkkaan, vain huomatakseen myöhemmin, että kysymykset ponnahtavat esiin alitajunnan syövereistä eivätkä jätä rauhaan, koska ne on sinne turhauttamalla ajettu, tekstinkirjoittajan nimenomaisesta tarkoituksesta?

Ja jos kone olisikin kirjoittanut tällaisen tekstin, olisiko se itse arvottanut onko teksti julkaisukelpoinen ja tarkoituksenmukainen? Ja kun vastaus on tiettyyn rajaan saakka kyllä, tarkoittaako se, että ihmisen peli on pelattu, vai että meidän pitää liittoutua koneiden kanssa uudella tavalla? Tekikö aihevalinnan, valikoiko opetusdatan, määrittikö rajoitteet ja asettiko tavoitteet kone vai ihminen?

Ihmisen ja koneen perimmäinen ero käy selväksi, kun kuvittelemme tilanteen, jossa toinen kone lukee tätä artikkelia (joka on tai ei ole koneen kirjoittama), ja kysymme ymmärtääkö se, että kirjoitus on nimeään myöten intertekstuaalinen tyyliviittaus David Foster Wallacen Just Asking -kolumniin? Ja ymmärtääkö se, mikä tämän kysymyssarjan alla tykyttävä suurempi kysymys on?


Luomiskertomus Henri HyppönenKirjoittaja Henri Hyppönen on luova johtaja, tietokirjailija ja yrittäjä. Hänen viides kirjansa Luomiskertomus: Matkalla luovuuden tulevaisuuteen (Kosmos, 2020), pureutuu luovuuden syvärakenteisiin ja esittelee teknologisia läpimurtoja, jotka mullistavat luovan työn ja ajattelun.


Lue lisää aiheesta kehitys.

Liittyvät artikkelit